Vaihtoehtoja kerrakseen

Blogin aloittaminen....

Luin ohjeet.. Tee sitä, tee tätä. Aloita siellä tai täällä mutta älä tuolla. Kirjoita näin ja noin, mutta älä tee näin.

Innoissani silti aloitin ja tein ohjeiden mukaan. Silti monipuolisuus pääsi yllättämään ja kiinnostus lopahti. Vuosi sitten ajattelin, että minä en vaan tätä osaa. Mutta tässä sitä ollaan kirjoittamassa.

Joskus huomaan, että minulla on monta hommaa samaan aikaan aloitettuna.

Kutsutaan tätä nyt vaikka... Seinän maalaukseksi. Minulla ajatus rönsyilee jopa kirjoittamisessa. Ehdin ajattelemaan enemmän mitä ehdin kirjoittaa.

Tai sitten tulee joidenkin sanojen toistoa liikaa. Onkin haastavaa kirjoittaa blogia, kun pitää muistaa järkevä jäsennys ja kaikkea muuta sen lisäksi.

Minä aloitan hommaa vähän tuolta, ja sitten vähän täältä ja katos mulla on tämäkin asia tekemättä.... Tämä saattaa toimia esimerkiksi kodin siivouksessa, kun siirryt paikasta toiseen. Sitten illalla totean etten saanut kuitenkaan mitään aikaiseksi koko päivänä tai sitä tiettyä hommaa minkä aloitin. Aina löytyy muka paljon parempaa tekemistä. Vaikka kyseessä olisi tiskikoneen tyhjennys. Imurointi. Villasukan kutominen loppuun.

Pitkäjänteisyys puuttuu, että saisi kärsivällisesti tehtyä homman loppuun asti. Pitää vaan muistuttaa itseään, että vähän kerrallaan - oman voinnin mukaan. Sitten jopa alkaa miettiä sitä vaihtoehtoa, että jos sitä onkin tietämättään ad/hd, kun ei jaksa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Vai onko kyse siitä, mikä oikeasti kiinnostaa, jotta sen saisi tehtyä loppuun? Ihmisille on nykyään niin paljon kaikkea tarjolla, että ei välttämättä huomaa pysähtyä hetkeksi nauttimaan elämästä. Pienistä arkipäiväisistä jutuista pitäisi olla onnellinen. Tyytyväinen ja ajatella, että Jes! Sain sen tehtyä!

Tähän väliin laitan ehdottoman lempparini "Sinulle on postia" elokuvasta melkein suoran sitaatin, jossa Tom Hanks kirjoittaa nettitutulleen sähköpostia, että elämä on täynnä valintoja. Ajatellaan, että menet vaikka ravintolaan.

Valinnanvaikeus jopa aivan yksinkertaisen kahvin valinnassa. Kofeiinilla vai ilman? Maidon vai sokerin kera? Vaahdolla vai laktoosittomana? Vai laitetaanko sittenkin jotain makuja ja oletko ihan varma, että haluat vaan kahvin, ettet pullan tai täytetyn sämpylän kanssa?

Ja kaikkein tärkein, joka kruunaa tilauksen: Syöttekö täällä vai otatteko mukaan?

No myyjähän voisi samaan syssyyn antaa santsikupin (vaikka eihän tämä onnistu), kun kulutan kiireistä aikaani kahvilassa sanoen: "Kahvi maidolla. Ei sokeria. Ei muuta kiitos. Otan mukaan. Maksan kortilla. Hyvää päivänjatkoa!"

Yksi arkipäiväinen esimerkki: hississä kysyt tuntemattomalta ihmiseltä, että mihin painetaan? Kakkoseen, kiitos. Siis kerrokseen.