Ihminen - itsensä pahin vihollinen

Aloin miettimään, kun erään ystävän kanssa keskustelin vastikään siitä kuinka joskus vaan elämä potuttaa. Vituttaa. Kun mikään ei huvita. 

Mitään ei jaksa tehdä. Pitää potkimalla potkia itsensä liikkeelle. 

Voiko se kenties olla nykypäivänä myös sitä, mistä jo moni julkkis on viime vuosina puhunut lehtien palstoilla: masennus. Tai voi se olla ahdistustakin. Mistäpä tuota tietää.

Töitä on enemmän kuin kerkiää tehdä. Kaikki asiat on hyvin - periaatteessa uomillaan. Laskutkin saa maksettua.. Mutta silti sitä miettii; "Tätäkö se nyt kaiken kaikkiaan on?"

Tavallista tallustusta läpi elämän? No kyllä. Joo. Ihminen - tuo itsensä pahin vihollinen - on kuitenkin aina tyytymätön johonkin.

Tästä juuri saa aasinsillan toiseen ystävään, joka juuri kerran tuskaili lasten kasvatusmetodejaan yksinhuoltajana. 

Onko hän riittävän tiukka vaiko liian lepsu? Miten hän oikein pärjää esiteinien ja jo teini-iässä olevien lastensa kanssa. Voin vierestä seuranneena sanoa, että kyllä nostan hattua hänelle kasvattaessaan lapsia. Silti hänkin tuntee välillä olonsa riittämättömäksi kasvattajana - onko saanut tehtyä oikeita ratkaisuja?

Eiköhän meillä jokaisella (joilla on lapsia) ole sama ajatus ja ongelma vanhempana.

Mutta mitä asialle voi tehdä? 

Tietysti - jos ihmisellä ei ole muuta kuin valittamista joka asiasta... Eikö silloin ole peiliin katsomisen paikka? Eikö silloin olisi hyvä muuttaa omaa asennettaan positiivisempaan suuntaan? Ja tämähän pätee niin työ- kuin siviilielämässä.

Entäs sitten, kun ei olekaan mistä valittaa? Muuten vain elämä ahdistaa ja potuttaa, vaikka kaikki asiat olisi päällisin puolin hyvin? Vai onko ne asiat sitten kuinka hyvin loppupeleissä? 

Ystävät ja kaverit tuumaavat, että kyllä se siitä vielä lutviutuu elämä parempaan päin!! 

No entäs jos se ei menekään niin mitä toiset lupailee? Jos se ahdistus ottaa vallan niin, ettei eteensä tahdo nähdä? 

Sitten on jo parempi lähteä lääkäriin tutkituttamaan olotilaansa. 

Ellei sitten lääkärillekään pääsy ole tehty liian vaikeaksi....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Runokirjani..

Opettelen elämää

Päälle päin näyttää hyvältä, mutta...