Hetki kerrallaan eteenpäin

Lukaisin edellisen postauksen ja yllätyin siitä, kun en muistanutkaan kuinka mollivoittoinen olikaan oli tuo teksti - olostani puhumattakaan. Kaksi kuukautta ehti kulua aivan huomaamatta. En muistanut blogiani ollenkaan - vaikka mielessäni vannoin, että kirjoittaisin kerran kuussa kuulumisia.

No ei aina mene asiat miten suunnittelee. Tässä olen pari päivää mielessäni miettinyt blogia ja seuraavaa aihetta. No.. Tämä saa olla jatkoa edelliseen.

Suomalaisuus... Suomalaisuutta on olla vahva, vaikka kuinka elämä potkisi päähän. Elämän vaikeudet vetävät minulla mielen matalaksi ja vaikea on kaivaa vahvuutta esille.  Sitä vahvuutta minkä toiset ovat aina nähneet, vaikka se todellisuudessa nakertaa sisältä aivan jatkuvasti. Joskus yksinkertaisesti ei aina vaan.. Jaksa. Ihminenhän se minäkin vain olen. 

Nyt on löytynyt tässä välissä jotain mikä jaksaa minua kannattaa. Minä olen persoona, joka ei vaan yksinkertaisesti jaksa paahtaa yksinään elämässä. Tarvitsen tukiverkostoa elämässäni. Onneksi on vanhemmat, sisarukset ja ystäviä, jotka ovat puhelinsoiton päässä kuuntelemassa huolia. He ovat minua tsemppaamassa. Kuitenkin on yksi, joka on aivan ylivertainen.

Erotilanteet eivät ole helppoja. Kaikkeen tottuu - paitsi jääpuikkoon p**seessä. Sekin turruttaa ennen pitkää. 

https://www.youtube.com/watch?v=xWiB4gHSU18

Mennäänpä näillä seuraavaan postaukseen asti.