Taiteilijaelämää

Tykkään kovasti tehdä käsilläni erilaisia juttuja. Esimerkiksi kutoa vaikka villasukkia. Ala-asteella olin kaksi ensimmäistä luokkaa (mikäli muistan oikein) puukäsitöissä. Puukäsitöissä oli lisäkseni tyttö, joka oli minun hyvä ystäväni siihen asti, kunnes muutti toiselle puolen kaupunkia. Muistan tämän tytön nimen vieläkin selvästi. No, kun ystäväni muutti muualle - jatkoin puukäsitöissä hetken aikaa ja vaihdoin tekstiilikäsitöihin. Eihän tuo virhe ollut. Osaan jotain paikata ja lyhentää housun lahkeita. Mutta silti jäi kaipuu puukäsitöihin. Nyt olen saanut uuden projektin tuolista. Lähtökohtana ruskeaksi maalattu tuoli, josta näkyikin selkeästi punaista maalia alta. Kyselin isältä ja veljeltä neuvoja miten saisin maalin pois. Ohjeita tuli ja kävin K-raudasta ostamassa eri vahvuisia hiomapapereita, lastan, tasoitusainetta, pensseleitä ja maalia. Sinistä maalia. Aloin työstämään tuolia hiomalla P80 vahvuisella hiomapaperilla ja siitä vaihdoin pikkuhiljaa ohuempaan P120 hiontapaperiin. T

Blogin aloittaminen.... Luin ohjeet.. Tee sitä, tee tätä. Aloita siellä tai täällä mutta älä tuolla. Kirjoita näin ja noin, mutta älä tee näin. Innoissani silti aloitin ja tein ohjeiden mukaan. Silti monipuolisuus pääsi yllättämään ja kiinnostus lopahti. Vuosi sitten ajattelin, että minä en vaan tätä osaa. Mutta tässä sitä ollaan kirjoittamassa. Joskus huomaan, että minulla on monta hommaa samaan aikaan aloitettuna. Kutsutaan tätä nyt vaikka... Seinän maalaukseksi. Minulla ajatus rönsyilee jopa kirjoittamisessa. Ehdin ajattelemaan enemmän mitä ehdin kirjoittaa. Tai sitten tulee joidenkin sanojen toistoa liikaa. Onkin haastavaa kirjoittaa blogia, kun pitää muistaa järkevä jäsennys ja kaikkea muuta sen lisäksi. Minä aloitan hommaa vähän tuolta, ja sitten vähän täältä ja katos mulla on tämäkin asia tekemättä.... Tämä saattaa toimia esimerkiksi kodin siivouksessa, kun siirryt paikasta toiseen. Sitten illalla totean etten saanut kuitenkaan mitään aikaiseksi koko päivänä tai sitä tiettyä hom

Missä välissä oikein ehdit tämänkin tekemään? - kysytään, kun jokin asia juolahtaa mieleeni ja pistän sen toteutumaan. Ja mitä pikemmin - sen parempi. Olen sellainen luonne, että minulla pitää aina olla jotain tekemistä. Monta rautaa tulessa. Opiskelin lähihoitajaksi ja valmistuin maaliskuussa -18. Viimeisessä harjoittelupaikassani jäinkin sitten samantien listoille ja töihin - aikaa onkin mennyt kohta 2.5 vuotta aivan huomaamatta. Onhan minulla muitakin tutkintoja alla jo ennestään kaksi kappaletta. Hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan perustutkintolinjalta valmistuin 1999 ja markkinoinnin puolen merkonomiksi  2003. Mä oon niin väsyny . Saattaa olla monella (ja onkin) nykyajan ajatus aika useammassa asiassa. Siis nykypäivänä elämähän on aikamoista suorittamista. Oletteko kenties huomanneet saman? Onhan se ollut suorittamista jo vuosikymmenten ajan, mutta tarkoitan tässä nyt sitä, että kaiken maailman someen liittyvät jutut jo tuovat paineita normiarkeen, ettei pysty erottamaan mikä